Viime maanantaina toteutui minun yksi suurimmista haaveistani. Kävimme nimittäin Samun kanssa hakemassa meille kissanpennun! Olen halunnut kissaa oikeastaan heti siitä asti kun meidän entiset kissat, Illi ja Pelle, jouduttiin antamaan pois kun muutimme kaupunkiin. Olin silloin 9-vuotias, eli ei tätä ole odottettu kuin 10 vuotta :D
Kuitenkin, Taffeli löytyi Piskis ry:n Facebook -sivulta. Reppana oli joutunut nuoresta iästä huolimatta seilaamaan monta kotia läpi. Muiden perheiden muut eläimet eivät olleet pikku neitiä ottaneet kaveriksi (meidän onneksemme).
Haimme rääpäleen täällä Kuopiossa oikein nätiltä alueelta hieman kauempaa sijaiskodista. Siellä Taffeli piileskeli sohvan alla, ja oli selkeästi hyvin stressaantunut, kun tajusi, että taas pitää lähteä.
Matka bussipysäkille tuntui kuolettavan pitkälle, varsinkin pikkuisen mielestä. Autot ja liikenne olivat selkeästi iso uusi juttu, johon ei oikein osattu vielä suhtautua. Mauku-laulut loppuivat kuitenkin heti bussiin päästyä, ja loppumatka sujui rauhallisesti Papan tekemässä korissa :)
Kissoilla saattaa mennä jonkin aikaa sopeutua aina uuteen kotiin, mutta Taffeli yllättikin meidät hyvin positiivisesti tämän suhteen. Heti kotiin päästyä jo leikittiin yhdessä, syötiin hyvin, ja tutustuttiin hieman myös meidän ystäviin. Ihan kuin oltaisiin ennenkin yhdessä asuttu!
Luonteeltaan Taffeli on aivan ihana! Uteliaisuus ja vilkkaus kuuluvat hänen suurimpiin ominaisuuksiinsa, vaikka uusi ja jännittävä saattaakin laittaa turvautumaan mamman lahkeisiin. Tyttö rakastaa leikkiä, ja onkin jo ehtinyt tuhoamaan yhden lempparileluistaan. Kuitenkin pennun tunnistaa hyvinkin kissaksi miljoonien päiväunien ja "look, here is my butthole" -elkeistään. Koska kyseessä on vasta reilu kolme kuinen pentu, tarkoittaa tämä kuitenkin myös paljon valvomista öisin. Onneksi olemme jo pieniä kikkoja oppineet, ja viime yönä tarvitsi nousta ainoastaan kaksi kertaa viihdyttämään neiti tylsistynyttä.
Kaikenkaikkiaan alku on sujunut oikein hyvin. Vaikka pentu vaatiikin varsinkin aluksi paljon aikaa ja paneutumista, en usko, että tätä päätöstä tulen helposti ainakaan katumaan. Heti kuvan ja ilmoituksen nähtyämme, tiesimme heti tämän olevan meidän kissamme. Kaiken lisäksi viimeisen silauksen teki se, kun huomasimme Tahven tykkäävän musiikista. Neiti oli kuin lomalle päässyt Samun soittaessa Dj-juttuja, ja mikään ei rentoutua häntä niin paljon, kuin kitaran soittaminen. Neiti on siis jo valloittanut minun, että Samun sydämet varmasti pysyvästi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti