Olemme nähneet muutamaan kertaan juhlan jälkeen ystävieni kanssa, ja tuntuu ettei kukaan meistä vielä oikein sisäistä sitä, että tässä tämä nyt oli. Ihmiset, jotka olivat tiiviisti kolme vuotta osa arkeani häviävät siitä. Tietenkään ystävyytemme ei mihinkään katoa, mutta sen muoto ehkä muuttuu.
Muistan, kuinka kirosin heti ykköseltä asti, kuinka niiin lopetan lukion, ja kuinka se ei ole ollenkaan minun paikkani. Näin jälkeenpäin ajateltuna nämä kolme vuotta olivat kuitenkin ylä- ja alamäkineen elämäni parhaimmat. Ilman näitä vuosia elämäni olisi aika lailla erilaista tällä hetkellä. Olen oikeastaan onnellinen, etten yläasteen jälkeen lähtenytkään Kajaaniin opiskelemaan vaan jäin kotipaikkakunnalleni. Tämän kolmen vuoden jakson aikana elämääni on tullut monia ihmisiä, joita ilman en enää voisi edes kuvitella eläväni, ja sain kokea todella monta mieleenpainuvaa ja opettavaista hetkeä.
Vaikka kolme vuotta sitten ajattelin, että tulen tuhlaamaan seuraavat kolme vuottani jumissa Pieksämäellä, loppujen lopuksi kolme vuotta menee aivan liian nopeasti. Se on ehkä tuhannesosa elämästäni. Tuhannesosa, joka antoi yllättävän paljon.
Kuvat by Elina Kilpeläinen, Samu & Jukka Vesterinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti