Rakkaudsta valokuvaukseen

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

En ole pitkään aikaan taas puhunut mitään valokuvauksesta täällä, eikä sen kummemmin ole myöskään tullut julkaistua parhaimpia otoksia. Näinpä ajattelin kaiken pakkasahdistuksen keskellä ryhtyä toimeen!

 

 

Olen huomannut viimeaikoina, kuinka iso juttu valokuvaus mulle oikeasti on. Muutetteuani kotoa pois tämä harrastus on vaikeutunut hieman, sillä en omistanut alkuun vielä ollenkaan tietokonetta, jolla editoida, ja nyt saatuani läppärin olen tapellut virtajohtojen kanssa. Nytkin on kiittäminen Samua ja hänen läppäriään, että sain editoitua viimeisen kuukauden kuvat ja päivitettyä blogia. Tämän vaikeuden seurauksena olen juuri saanut huomata harrastuksen tärkeyden. Olen moneen otteeseen yksin kotona ollessani vain huomannut, kuinka tekisi vain mieli päästä koneen ääreen tekemään taidetta. Pakko olisi, mutta ei ole mahdollisuuksia. Uskoisin sen olevan hyvin samanlainen tunne, kun pitkän matkan juoksijalta menee jalka pakettiin. Koukuttuminen on tapahtunut.

Tää on mun toiveajattelua suuresta ilotulituksesta.

 Olen viettänyt tämän iltapäivän ainoastaan kuvia editoiden ja musiikkia kuunnellen.  En muista milloin viimeksi olisin itse saanut vain yksin sulkeutua huoneeseen, laittaa juuri lempi musiikkia soimaan, ja uppoutua kuvien maailmaan. 

 

Ikävä.

 

Kun mietin, millainen fiilis minulle tulee, kun saan editoida ja katsella onnnistuneita kuvia, ainoa täydellisesti kuvaava sana on rakastuminen. Niin kornilta kuin se kuulostaakin. Tänään tämä on erityisesti ollut nimenomaan kuviin ja kuvattaviin rakastumista. Johtuen varmasti siitä, että tässä on ollut niin pitkä aika väliä. Sama juttuhan se on oikeastaan missä tahansa nautintoa tuovassa asiassa. 

Tykkään valokuvauksesta, kun se on niin moniportainen ja tunteellinen asia. Kuvaustilanteessa saa olla kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Saa vaihtaa näkemyksiä ja ideoita. Tai vaihtoehtoisesti saan olla osa jotakin hetkeä, elää sitä yhdessä. Kuvien ottamisen jälkeen ne kutkuttelevat takaraivossa, varsinkin jos tietää jonkin tietyn otoksen erityisesti onnistuneen. Editointivaiheessa itselle tulee aivan mahtava fiilis, kun saa nähdä onnistuneita kuvia. Nautin suunnattomasti siitä, kun olen ottanut jostakusta hyvännäköisen kuvan, tai pystynyt tallentamaan sen tunnelman, joka tilanteessa on ollut. Kuvia eteenpäin antaessa innostuneisuus, ilo ja kiitollisuus, joka huokuu vastaanottajasta saa vähän huonompaankin päivään hieman hymyä. Ja jälkeenpäin koska tahansa minulla on mahdollisuus palata kuvanottamishetkeen.