Pakokeino kirjoituksiin

Teen tuoksuinen tuulahdus kirjakasan takaa!

Syksy on uskaltautunut pikkuhiljaa kurkkimaan nurkan takaa. Koulut ovat suunnilleen joka paikassa alkaneet, tai alkavat viimeistään huomenna. Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin, palasin ahertamaan viime viikon keskiviikkona. Heti ensimmäisen päivän aikana aloitimme kilpajuoksun kohti kirjoituksia. Huonoksi onnekseni huomasin yleiskuntoni olevan hyvin rempallaan tätä maratonia varten, ja kiire meinaa tulla!

Olen maailman huonoin ihminen oppimaan lukemalla. (Tähän väliin sallittakoo heittää kysymys, "Miksi hemmetissä lukio?") En valehtele paljoa, jos sanon, että olen pärjännyt tähän asti lukiossa lukematta. Järkyttävä määrä kerrattavia kirjoja oli siis hieman shokki. Selvisimpä yhdestä yhteiskuntaopin kurssista ilman kirjaakin, saman kurssin aikana kävin myös Lontoossa. Arvosanaksi taisi tulla 8. 

Kuitenkin minun on otettava itseäni niskasta kiinni, sillä kirjoitukset vaikuttavat osittain jatko-opiskelupaikkaani. En ole kuitenkaan kykenevä keskittymään täysin pelkästään kirjoituksiin. Minusta tuntuu, että liian tavallinen, teoreettinen paahtaminen tappaa kaiken luovuuden, eikä jätä tilaa aidolle, omalle ajattelulle. Luovana ihmisenä olenkin saanut miljoonia inspiraatiopuuskia juuri kesken lukemisen. En ole varma, onko kyseessä tiedostamaton kapinareaktio lukemista kohtaan, mutta kynä, pensseli, kitara, sekä kamera (kera uuden objektiivin) ovat olleet kaikki vähintään yhtä kovassa kulutuksessa kuin koulukirjatkin. Se, kuinka hyödyllistä tämä kaikki on ollut, nähdään kirjoituksissa. Tässä vaiheessa kuitenkin sallin itselleni tämän pienen pakokeinon. On vaikeaa uskoa, että joku tästä (tai ihan mistä vain muusta ponnistelua vaativasta asiasta) selviäisi ilman mitään omaa tapaa rentoutua. Me kaikki tarvitsemme sitä joskus. Lets just keep this shit cool! 

Loppuun vielä loppukesän/kirjoitusinspisten otoksia!

Olen rakastunut uuteen objektiiviini (Canon 50mm f/1.8)! Vaikka päädyin ostamaan ei-niin-valovoimaisen putken, kuin meinasin, olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kuva on siis otettu keskellä yötä pikkopimeässä. Ainoastaan 20 metrin päässä olevat katuvalot toivat hieman valoa. Olen melko onnellinen!