Julkisuudessa on ollut jonkin aikaa pinnalla uusi lakialoite tasa-arvoista-avioliittolakia koskien. Aihe saa monen liberaalin, uskovan, tai varmaankin myös niiden seksuaalivähemmistön edustajien mielen kuohumaan. Itse en ehkä niin radikaalisti reagoi kyseiseen asiaan, sillä en ehkä kuulu mihinkään näihin "ääriliikkeisiin" mitenkään ihan älyttömän fanaattisesti, vaikka uskossa olenkin. Itseäni enemmän ehkä huvittaa se, kuinka raskaasti jotkut ihmiset asian ottavat. Annan teille esimerkin.
Olin muutama viikko takaperin Oulussa edustamassa Pieksämäen nuorisovaltuustoa Nuva ry:n liittokokouksessa, jossa käsiteltiin mm. vuoden 2015 toimintasuunnitelmia, sekä tavoiteohjemaa. En nyt muista kumpaan seuraava tapahtuma kuului, mutta kyseessä oli kysymys siitä, ottaako liitto kantaa mahdolliseen lakimuutokseen. Keskustelu riistäytyi oikeastaan aika maukkaasti käsistä (jos olisi ollut mahdollista, olisin syönyt poppareita, ja juonut vanilija cokista), ja pian kyseinen keskustelu oli kääntynyt siihen, ovatko homoliitot sallittava. Oikeasta asiasta oltiin karattu, ja ihmiset saattoivat ilmaista mielipiteensä ei-niin-asiallisesti.
 |
Sen lisäksi, että hämmennyin ympärilleni nousseesta paskamyrskystä, ryhdyin ajattelemaan itsekin tätä asiaa. On ehkä hieman kliseistä kirjoittaa blogitekstiä tästä aiheesta, mutta tein sen silti, sillä uskon, ettei mielipiteeni kuitenkaan täysin kulje massan mukana (ainakin luulen niin).
Suomessahan on voimassa uskonnonvapaus, eikö niin? Suomessa saa siis harjoittaa mitä tahansa aatetta, tai uskontoa, eikä sen pitäisi olla kenellekään ongelma. Tai jos se on ongelma, siitä pitäisi osata pitää turpansa kiinni ja nyrkkinsä kurissa välttyäkseen vaikeuksilta. Aiemman argumentin nojalla ihmettelen siis hieman, miksei laki ole tullut voimaan. Suomessa kenenkään ei ole enää pakko kuulua esimerkiksi kirkkoon, kenenkään ei tarvitse rukoilla tietyin väliajoin polvillaan, kenenkään ei tarvitse kulkea burkassa kadulla, tai säilyttää patsaita kotona, ellei itse näin halua. Kuitenkin kaikilla suomalaisilla on oikeus toimia näin jos itse haluaa. Miksei jokaisella suomalaisella olisi oikeutta solmia avioliittoa saman sukupuolen kanssa, jos niin haluaa? Ei kukaan siihen kuitenkaan pakottaisi, miksi ihmiset siis pelkäävät tätä?
Homo- ja lesbosuhteet ovat Raamatun mukaan väärin. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Suomessa yleisen käsityksen mukaan useimmiten avioliittoon vihkii pappi (Suomen ev.lut. kirkon sivujen mukaan vuonna 2012 naimisiin menneistä 51% meni naimisiin kirkossa). Kuitenkin luku on vain noin puolet avioituneista. Lisäksi koko ajan saa lukea, kuinka väki vähenee kirkosta. Suomen laissa on ehkä vieläkin vivahteita, tai suoria lainauksia Raamatusta, mutta jos se on tämän asian suhteen onglema, on touhu mielestäni naurettavaa. Raamatun mukaan lähimmäistä (tässä tapauksessa lähimmäinen voitaisiin tulkita keneksi tahansa) on kohdeltava samoin kuin itseään, ja toisia on arvostettava. Jeesus oli oikea ihmisoikeusjäbä! Vaikkeivät Jeesuksen tapaamat ihmiset Jumalaan uskonutkaan, oli hän silti yhtä ystävällinen ja rakastava heitä kohtaan.
.jpg)
Palaan aiemmin mainitsemaani uskonnonvapauteen. Mielestäni kristittyjen täytyisi antaa olla kristittyjä ihan yhtä paljon, kuin homojen ja lesbojen pitäisi antaa olla sitä mitä ovat. Vaikka Päivi Räsänen onkin innokas hallituksen jäsen, ja sanoisinko fanaattinen kristillisdemokraattien edustaja, tässä tapauksessa olisi mielestäni (lainaten ystävääni Jeminaa) pidettävä uskonto uskontona, ja politiikka politiikkana. Tämä kysymys on enemmän ihmisoikeusasia, kuin mitään muuta (vaikka niinhän Räsänenkin totesi aiemmin viime viikolla mediassa (; ).
Mielestäni olisi järkevintä tehdä kompromissi, joka ainakin oletettavasti miellyttäisi suurinta osaa suomalaisista (ja eikös tämäkin ole demokratian perusperiaate?). Mitä, jos laki olisi kaikille tasavertainen? Mitä, jos laki sallittaisiin, mutta kirkko saisi pitää oman kantansa? Jos laki olisi täysin pohjautuva kirkon kantaan, Suomessa ei saisi mennä myöskään edes ne ihmiset naimisiin, jotka ovat heteroita, mutta eivät kuulu kirkkoon. Kirkko ei vihki näitä ihmisiä (tämän perusteella esimerkiksi myöskään minä helluntalaisena en saisi mennä kirkossa naimisiin, ellei mahdollinen tuleva mieheni ole luterilainen). Kuitenkin heille on annettu mahdollisuus mennä naimisiin maistraatissa. Eikö tämä ole ristiriidassa sitten Raamatun kantaan? Miksi kirkkoon kuulumattomat heterot saavat mennä naimisiin, mutta seksuaalivähemmistö ei? Miskei heille voitaisi antaa samoja oikeuksia, kuin muillekin ihmisille? Onko Suomi tosiaan edelleen yhtä uskontosidonnainen maa kuin 1800-luvulla?
Seksuaalivähemmistö on aina ollut edustettuna, ja tulee aina olemaan (näin nopeasti tulee esimerkiksi mieleen Shakespeare, sekä Tove Jansson). Jos laki ei nyt tule voimaan, uskon, että jossain vaiheessa se tulee. Suomi on viimeinen Pohjoismaa, jossa lakia ei ole otettu käyttöön. Kuinka kauan eduskunta sitä vielä kehtaa viruttaa? Mielestäni olisi jo aika toimia, ennen kuin Suomi leimataan ikuiseksi konservatiivien valtaamaksi kolkaksi.
.jpg)
Kuvat we heart it:sta, paitsi ensimmäinen:
https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&cad=rja&uact=8&ved=0CAcQjRw&url=http%3A%2F%2Fphoto.net%2Fphotodb%2Fphoto%3Fphoto_id%3D9614333&ei=4mVzVNiqBIXEO_SbgMgI&bvm=bv.80185997,d.ZWU&psig=AFQjCNEltFUNDaryca7vXB_sCgafpzCpyg&ust=1416935209826449
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti