Killeri kaksiviikkonen

Helooou pitkästä aikaa tätäkin kautta!

Kiirettä on viimeaikoina pitänyt, muuta en voi sanoa! Tuntuu, että tänään saan olla ensimmäistä kertaa kotona yksin ilman, että tarvitsee tehdä jotakin pakollista. Ja siitähän jo sainkin ongelman itselleni :D Haluun ihmisiä ympärilleni! Sain olla muutaman tunnin mökillä toissapäivänä yksin, ja se riitti, mä tarviin ihmisiä. Kauheeta, miten ihmisriippuvainen musta on tullut o: :D

Mutta nyt saa kaikki alkulöpinät ja valitukset riittää, ja siirrytään asiaan! Olin tosiaan kaksi edellistä viikkoa kokonaan pois kotoa leireilemässä! Aloitin toissa viikon sunnuntaina lastenleirillä, jonka jälkeen suuntasin keskiviikkona kohti Keruruuta ja Isoa Kirjaa Fifteen-leirille piispaksi (=isoseksi). En voi kuin olla ainoastaan kiitollinen näistä kahdesta huikeasta viikosta, vaikka väsymys oli erittäin suurta kotiin päästyäni. Oli todella antoisaa nähdä, kuinka juuri itsestä oli apua, ja kuinka leiriläiset nauttivat täysin rinnoin ajastaan!

Sunnuntaina tosiaan aloitin leireilyn, ja siirryin nauttimaan raikkaasta ja viileästä ilmasta järven rannalle Kukkaroniemeen, paikalliseen leirikeskukseen. Sunnuntai meni valmistellessa paikkaa, ja leiriläiset tulivat maanantaiaamuna. Jouduin itse lähtemään kesken leirin pois (tiistai-iltana), sillä keskiviikko-aamuna oli lähtö kohti Keuruuta. Ei olisi millään hentonut lähteä, kun näki kaikki leiriläisten surulliset kasvot ja kyyneleet! Siinä iltahartauden ja ylistyksen jälkeen halailtiin ja itkettiin varmaan puoli tuntia lähtöä tehdessä (':

Yritettiin luoda leirille teema-asuja, mut kukaan ei oikein lämmenny.....

Iltaohjelma on paras.

Keskiviikkona sain nukkua ihanan pitkään, nimittäin jopa kahdeksaan! Se ei nimittäin ollut mahdollista leirillä, ja huomasin, ettei myöskään fifteenillä. Ainakaan, jos halusi ehtiä siedettävän näköisenä aamupalaveriin.. :D Matka alkoi puoli kymmenen aikaan assalta, jossa tapasin jo muutaman aivan mahtavan piispa-collegani ensimmäistä kertaa! Puolitoistaviikkoinen alkoi siis paremmin kuin hyvin, eikä se siitä loppua kohden yhtään huonontunutkaan!

Ensimmäisenä iltana paikalle olivat saapuneet pelkästään piispat, mikä oli kyllä tosi hyvä juttu, sillä varsinkaan uudet piispat eivät tunteneet puoliakaan muista piispoista. Vaikka ensimmäisenä iltana kaikki olikin vielä hieman jäässä, loppua kohden koko porukka tiivistyi ja rentoutui oikein mukavasti (: Parempaa porukkaa ei olisi voinut toivoa! Kaikki oli niin ihania ja kivoja ja kauniita ja komeita ja awws kaikkee :3 Erityisesti meidän Jatkis-porukasta tuli mulle erityisen tärkeä! Eli me rakennettiin joka Sessioon (=iltaohjelmaan) jatkuva tarina, jossa seikkailivat samat hahmot, "VOI EEEI". Parhaat tajuaa (; Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, vaikkei aina ihan selkeästi mitään aikaan saatukkaan (: 

Sen lisäksi, että sain tutustua mahtaviin piispoihin, sain olla kahden muun ihanaisen kanssa ryhmänohjaajana aivan ihanien nuorten ryhmässä! Ja kävipä siinä loppujen lopuksi niin, että meidän ihana MaMuMu, eli Mamman Musikaaliset Mussukat voittivat ryhmien väliset kilpailut raa'an ja verisen kamppailun jälkeen! Oon niin ylpee meidän pikkusista, että melkein itku tulee! (': 

Sen lisäksi, että leiri oli suurin ikinä järjestetty fifteen-leiri, ja että fifteen oli itse fifteen-iässä, historialliseksi leirin teki se, että kolmannen kerran koko fifteen-leirien historiassa leiriläiset voittivat meidät mahtavat ja atleettiset piispat jalkapallo-ottelussa! Eikö tämäkin jo todista hieman sitä, että meidän leiriläiset olivat erityisen reippaita ja mahtavia nuoria? (; Tappiohan oli tietenkin pahan makuinen ja vaikea suodattaa, mutta pakko sanoa, että sieltä pelistä jäi yhdet parhaimmista muistoista koko leirin ajalta!

Kokonaisuudessaan fifteen oli aivan mahtava kokemus, voisin jopa sanoa, että parempi kuin omani! Ja olen varma, ettei tämä fifteen tule olemaan ainoaksi, jolle menen piispaksi! Kaikki tapahtumat, muistot, ystävät ja fiilis, joka sieltä jäi, olivat jotakin aivan uskomatonta! Ei ole epäilystäkään siitä mikä tähän mennessä on ollut vuoden kohokohta! Voi olla, että tuleva Lontoon matkakaan ei tule päihittämään tätä, tai ainakin sen täytyy todella räjäyttää potti (; 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättelen tältä kertaa! Nyt menen ehkä kauppaan ostamaan suklaata ja itkeskelen ja katselen itsestään kuvia fifteeniltä ja yritän aikamatkata sinne takaisin :'3 

Hyvää loppuviikkoa, nauttikaa auringosta nyt kun sitä meille on suotu! (: Ootte ihania <3