Törmäsin tänään YouTubea selatessani Kalenterikarjun saman nimiseen videoon, kuin tämä teksti, ja sydämmeni alkoi tykyttämään ilosta ja onnesta. Video käsitteli otsikonsa mukaisesti sitä mitä oikein miehisyys on. On ehkä vähän hassua, että itse nyt kirjoitan tästä aiheesta, sillä olen nainen. Luonnollista olisi kirjoittaa naisten asemasta, naiseudesta ja naisellisuudesta, mutta koen, että siitä puhutaan nykyään paljon enemmän ja näkyvämmin, kuin miesten asioista. Itseäni henkilökohtaisesti on jopa joskus ärsyttänyt suunnattomasti "raivofeministien" saarnat siitä, kuinka heillä on oikeus olla kalju ja kasvattaa kainalokarvat, eikä se tee hänestä yhtään enempää tai vähempää naista. Tämä asia on harvinaisen totta, heillä on siihen oikeus, mutta tahdon ihan vaikka vain vaihtelun vuoksi paneutua esimerkiksi siihen, onko miehisellä miehellä oikeus vaikkapa itkeä.
Kuten saattaneekin aiemmasta kappaleesta rivien välistä todeta, mielestäni mikään seikka ei tee miehestä yhtään miehekkäämpää tai feminiinisempää.
Kuten saattaneekin aiemmasta kappaleesta rivien välistä todeta, mielestäni mikään seikka ei tee miehestä yhtään miehekkäämpää tai feminiinisempää.
Aiemmin mainitsemani Kalenterikarju sanoi mielestäni videossaan hyvin: "oli homma mikä tahansa, niin aina mun seuraava jatkokysymys on se, että minkä takia nainen ei voisi tehdä tätä, tai minkä takia muunsukupuolinen ei voisi tehdä tätä". Hyvänä esimerkkinä tästä pidän omaa äitiäni.
Olen asunut suurimman osan elämästäni kahdestaan hänen kanssaan, ja olen saanut vierestä hyvin usein nähdä kuinka hän on hoitanut erittäin mallikkaasti yleisesti isien tai miesten tehtäviksi luokiteltuja asioita. Eikä hänen naiseutensa, tai minun isäni mieheys ole kärsinyt tästä millään tavalla.
Se, että olen asunut äitini kanssa osan lapsuudestani ja koko teini-ikäni, on tuonut minulle tietynlaista tyttöenergiaa ja "We can do this" -asennetta, mutta myös arvostusta erilaisia miehiä kohtaan. En ole koskaan ajatellut, että lampun vaihtaminen, remppahommat, autolla ajaminen tai renkaiden vaihtaminen olisivat mitenkään "miesten hommia". Olen nähnyt kyllä, kuinka miehet ovat näitä hommia pääsääntöisesti tehneet, mutta niin olen nähnyt äitinikin tapetoimassa, ja esimerkiksi itseni vaihtamassa niitä auton renkaita. Ihailen ihan yhtä lailla miestä, joka osaa vaikka ommella ja leipoa, kuin naistakin, tai muunsukupuolista. Pidän ihmisistä, joita kiinnostaa kulttuuri ja taiteet, en oleta että kaikki olisivat naisia pienessä lukupiirissään.
Meillä kotona sekä puolisoni, että minä tiskaamme ja laitamme ruokaa. Molemmat ovat myös kiinnostuneita muodista ja kosmetiikasta. Näistä "huolimatta" olen hyvin vakuuttunut kultani miehisyydestä, sillä niin hänkin on. Sitä mitä toinen henkilö kokee sukupuolekseen, on mielestäni turha kyseenalaistaa, teki sitten ulkonäöllään, harrastuksissaan tai vaikka parisuhteessaan mitä ikinä. Esimerkiksi se, että kaksi miestä seurustelee keskenään, ei tee kummastakaan osapuolesta naista, vaikka näin monet kalkkiutuneemmat osapuolet saattavatkin helposti ajatella. He molemmat ovat ihan yhtä miehiä, kuin se sohvalla makkaraa syövä kaljaa kittaava heteromieskin.
Tärkeintä mielestäni ihmisessä, niin kilseistä kuin se onkin, on se, että sydän on paikoillaan. Se, että on ystävien tukena, kuuntelee ja rakastaa lähimmäisiään tekee miehestä "miehen", ja naisesta "naisen", eikä mikään muu.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti