Papu tuli taloon

Noin puolitoista vuotta sitten, kun meille muutti meidän ensimmäinen pieni vauva, kissavauva nimittäin, tein postauksen nimeltä Taffeli tuli taloon. Ajattelin, että vähintäänkin tasapuolisuuden (sekä liian pitkän hiljaiselon, kuin myös kirjoittamispalon) nimessä on aika toisen samanlaisen. Eroavaisuutena toki se, että nyt kyseessä on uusi pikkuinen. Kyllä, Taffelin valtakuntaan on tunkeuduttu. 

Papu on tullut taloon. Muita nimityksiä pienelle neidille on toki myös tullut: mikäli Papu ei miellytä korvaanne, voitte käyttää myös nimityksiä Pökäle, Paputin, Pökäleprinsessa tai Pökälemaisteri. 

Olimme miettineet Samun kanssa nimiä jo jonkin verran etukäteen. Kärkikolmikkona oli B.B. King, Haisenberkki, sekä Papu. Näin jälkikäteen olen henkilökohtaisesti erittäin tyytyväinen nimiratkaisuumme :D Sen lisäksi, että nimi vain sopii parhaiten pikkuisellemme ja se on kaikista söpöin vaihtoehdoista, on nimi myös sukupuolineutraali. Alunperin olimme nimittäin henkisesti valmistautuneet saamaan poikaa, mutta kotiimme saapuikin uusi pieni prinsessa! 

 

Kuten kuvista voi ehken päätellä Papu ja Taffeli tulevat keskenään oikein hyvin juttuun, vaikka näin ei aluksi meinattukkaan uskoa. Siitä huolimatta, että Papu oli suoraan sanottuna ihan pikku rääpäle saapuessaan meille, Taffeli näki hyödylliseksi sihistä ja sähistä Paputtimelle pari-kolme ensimmäistä päivää. Tämähän on tietysti aivan normaalia kissojen käytöstä.  

Tämä on OIKEASTI hellyyden osoitus, vaikka vähän rajulle näyttääkin :D

Papu nukkui (ja valvotti) meidän huoneessamme pari ensimmäistä yötä, jonka jälkeen annoimme Taffelin tutustua Papuun. Kuten aiemmin jo mainittiin, sähinää oli "hieman" aistittavissa. Olimme alkuun hieman ristiriitaisissa fiiliksissä siitä, annammeko heidän sihistä ja "selvittää välejään" itsenäisesti vai totutammeko pikkuhiljaa ilman sähinöitä eri huoneista käsin. Tämä kuitenkin tuntui todella raskaalle, mahdottomalle ja hitaalle, joten kuuntelimme Papun vanhan omistajan neuvoa. Asetimme uuden tulokkaan ensin olohuoneen pöydälle kuljetuskopassaan, ja päästimme parin tunnin päästä tytöt tutustumaan toisiinsa. Seuraavana päivänä vielä vähän sähistiin, mutta tämän jälkeen tytöt ovat olleet kuin vanhoja ystäviä :) Joillakin kissoilla liian nopea tutustuttaminen saattaa tuottaa vain hallaa, mutta olen todella tyytyväinen, että meillä sujui näinkin vaivattomasti.  Tilannetta kannattaakin varmasti seurata ihan yksilöiden mukaan ja toimia sen mukaisesti.

Nyt reilun parin viikon jälkeen on saanut selkeästi huomata, kuinka suuri ilo Papusta on ollut sekä meille, että Taffelille. Kisut leikkivät lähes koko valveillaoloajan keskenään, ja nyt viimeisen viikon aikana ovat alkaneet myös usein nukkua yhdessä. Taffeli on jopa päästänyt Papun kiipeilypuun ylimmälle pussukalle, joka on tähän asti ollut visusti Taffin valtakuntaa. Taffelilla ei ole enää niin paljon ylimääräistä, meitä kuormittavaa energiaa, ja Papu on tuonut meille taas lisää energiaa synkän marraskuun keskellä. On aivan ihanaa kun pikkuinen tulee pusuttelemaan kaiken stressin keskellä, tai kun saa kaivautua kahden kissan keskelle viltin alle katselemaan Uutta Sherlockia (tästä muuten erittäin suuri sarjasuositus, jos ei ole jo tuttu!). 

Vaikka Papu ei olekaan vielä kauaa meillä asustellut, ei sitä enää oikein ilmankaan enää osaisi olla. Odotammekin jo innolla tulevia yhteisiä vuosia <3