Vesisade, ensimmäiset t-paita -kelit, auton temppuavat pyyhkimet ja vasemmalle vievä ratti, ärsyttävä pahanhajuinen pummimatkustaja junassa, hissisäikähdys, vinyylit, nauru, ystävät, rakkaat, sataman tuoksu, jäätelö, kahvi ja kamera. Juhannus oli kiva.
Olen aina tykännyt juhannuksesta. Juhannus on aina tuonut mieleeni ainoastaan positiivisia asioita. Suomessa kesä alkaa vasta juhannuksen jälkeen. Juhannusaattona saattaa sataa vielä räntää, mutta ainakaan ei tarvitse tukehtua jäätävään kuumuuteen.
Juhannus tuo ihmisiä yhteen; aikaa vietetään juuri niiden hyvien tyyppien kanssa. Yhdessäolo on hauskaa ja mukavaa. Luodaan muistoja toisistamme ja toisillemme.
Olen useimmiten viettänyt juhannukseni Keuruulla ystävieni kanssa, tai perheen/sukulaisten kanssa mökillä. Tänä vuonna kuitenkin rikoin hieman rajoja, ja suuntasin kohti Kuopiota Samun luokse.
Tämä vuosi oli ensimmäinen kerta ehkä viiteen vuoteen, kun en käynyt ollenkaan Keuruulla. Se jäi hieman harmittamaan, joten otimme Oonan kanssa pienen varaslähdön juhannuksen viettoon jo torstaina. Minulla oli ollut silloin ajokortti viikon verran, ja päätimme ottaa Oonan isäpuolen auton lainaan pientä roadtrippiä varten! Syntyi mahtava plan B Keuruun tilalle. Ajelimme Pieksämäen lähialueiden suuria valtateitä, ja kävimme Tiinan Tuvalla nauttimassa vastapaistetuista juustoleivoksista, sekä maailman parhaasta toffeesta unohtamatta tietenkään maukasta kahvin tuoksua. Aika parhaan ystävän kanssa juuri juhannuksen korvilla oli just bueno ennen miehimyksen luokse matkustamista.
 |
| Takaisintulomatkalla pysähdyimme vielä Jari Pekassa jätskeillä! Ja tottakai ensimmäisen yhteisen reissun kunniaksi oli otattava selfie :) |
Vaikka tuskailin ja katkeroiduin henkisesti miljoonaan otteeseen Keuruumattomuuttani viikonloppuna, en ole yhtään tyytymätön juhannukseeni. Viikonloppu oli varmasti ikimuistoinen (taas kerran).
Ulkoilimme todella paljon. Sain mm. ensikosketuksen Kuopion satamaan, jossa kävimmekin kahdesti. Ohjelmaan kuului myös lihaksia raastavaa vaellusta ja suunnistamista pitkin Kuopion syrjäkatuja (oikeasti olimme ilmeisesti hyvinkin lähellä keskustaa). Saatan vieläkin paikoitellen tuntea viikonlopun jäljet lihaksissani. Kaiken tuskan ja valituksen takaa kuitenkin muistan enemminkin hyvän fiiliksen, ja huippu toverit! Rento yhdessäolo ja yleinen fiilistely vain on todella jees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti