Vettä satoi. Sitä satoi tosi paljon. Ihan liikaa. Kävelin kotiin yksin. Yksin ajatuksissani.
Vedin villasukat jalkaan. Kietouduin vilttiin. Naputtelin koneen auki. Järkytys. Paniikki. Avautuminen. Kiire. Huoli. Itku. Vesisade. Miksi? Miksi hän? Missä?
Omaiset ovat ilmoittaneet poliisille pieksämäkeläisen 25-vuotiaan Sauli Herrasen kadonneen. Häneen ei ole saatu yhteyttä tiistain jälkeen.
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2013092717540831_uu.shtml
Ilta kului. Se mateli hitaasti. Yritin olla iloinen. Reipas. Niin kuin ennenkin. Pääsin kotiin. Uutiset. Julkkikselle sukua?. Haistakaa paska. Nukahdin. Nukahdin, peläten pahinta.
Aurinko nousi. Sitä ei näkynyt. Syksy oli saapunut. Oli kylmä. Ystävät nauroivat. He nauroivat ympärilläni. Istuin heidän keskellään. Katsoin puhelintani. Sitä paskaista ee seiskaa. Sen ruudulla se luki. En voinut uskoa. Guns n Roses alkaa soida. Joku soittaa. Sisko.
Mies löydettiin iltapäivällä Pieksämäen Kukkarojärveltä rantavedestä. Poliisi ei epäile henkirikosta.
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/kateissa-ollut-mies-loytyi-kuolleena-rantavedesta/1674306
Itku. Itkin. Itkin julkisella paikalla. Vittu. Ekaa kertaa. Häkellyin. Suru täytti huoneen. Mielessäni kaikuivat äitini sanat. Sanat, jotka hän viikko sitten lausui. Voisit tutustua häneen. Uudestaan. Niin kuin ennen. En välittänyt. Kyllä sen vielä kerkii. Paitsi, että ei. En vittu ehtinyt.
Sauli-Serkku <3 1.6.1988-27.9.2013 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti